satakieli laulaa


perjantai 7. lokakuuta 2016

Aavemainen, pelottava, mutta silti niin kiehtova.
Pisarat tippuvat maahan ruohonkorrelta.
Kaste, aamukaste levittäytyy kaikkialle.
Lintu lehahtaa lentoon pensaasta.
Orava ilkamoi puiden oksilla.
Uusi päivä, on alkamassa, heräämässä eloon.
Elämä jatkuu... tulee taas uusi päivä.
Lähettänyt satakieli laulaa klo 17.31
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Tunnisteet: Runot

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu
Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)

Tietoja minusta

satakieli laulaa
Tarkastele profiilia

Blogiarkisto

  • ►  2019 (1)
    • ►  heinäkuuta (1)
  • ►  2018 (16)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  syyskuuta (1)
    • ►  elokuuta (2)
    • ►  heinäkuuta (3)
    • ►  huhtikuuta (2)
    • ►  maaliskuuta (1)
    • ►  helmikuuta (2)
    • ►  tammikuuta (3)
  • ►  2017 (36)
    • ►  joulukuuta (4)
    • ►  marraskuuta (1)
    • ►  lokakuuta (1)
    • ►  syyskuuta (1)
    • ►  kesäkuuta (3)
    • ►  toukokuuta (5)
    • ►  huhtikuuta (4)
    • ►  maaliskuuta (2)
    • ►  helmikuuta (6)
    • ►  tammikuuta (9)
  • ▼  2016 (49)
    • ►  joulukuuta (9)
    • ►  marraskuuta (6)
    • ▼  lokakuuta (5)
      • Kynttilä palaa
      • Syyssade animaatio
      • Ystävä
      • Syksyn ruskaa
      • Aavemainen, pelottava, mutta silti niin kiehtova...
    • ►  syyskuuta (2)
    • ►  elokuuta (6)
    • ►  heinäkuuta (7)
    • ►  kesäkuuta (6)
    • ►  toukokuuta (8)
Teema: Hento ote. Sisällön tarjoaa Blogger.